sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Karavaanarikokelas



Sanoin jo kirjoittaneeni viimeisen kirjoituksen, mutta innostuin tekemään videon, jee.

tiistai 26. elokuuta 2014

Viimeinen meloni

... eikun blogi
ja mut löytää edelleen Pielavedeltä

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tämänkin blogin kirjoittaminen. Viimeisen blogin kirjoitus on päässyt hieman liiankin pitkäksi venähtämään, autokin on palautettu yli kaksi viikkoa sitten. Muutamaan otteeseen olen katsellut kuvia läpi ja lukenut blogiani edestakaisin palaten ajatuksissani niin Nuorgamiin kuin Juoksenkiinkin.

Matka itsessään oli menestys, olen saanut paljon kehuja blogistani, joku ehdotti minulle jo kirjailijan ammattia. Jos saisin tarjouksen lähteä Lappiin tekemään samankaltaista reissua, en miettisi kahdesti. Lappi kaipuu jäi ja se vaivaa, miten voi tähän asti sydämeltään ja sielultaan ollut kaupunki-ihminen kaivata paikkaan jossa naapuria saa hakea? Tästälähin Lapissa käynnistä tulee rutiini, vähintään on kerran muutamassa vuodessa päästävä asuntoautolla Lappiin.

Mutta sen suurempia turisematta, kiitän ja kumarran. Tälläistä blogia en olisi jaksanut ylläpitää ilman innokkaita lukijoitani , moni asia olisi jäänyt tekemättä jos en olisi matkastani blogiin porissut. Monet kerrat minua vei eteenpäin ajatus että tästä saa hyviä kuvia blogiin, muun muassa Saana olisi ilman teitä jäänyt valloittamatta. Sain kehuja kuvieni paranemisesta mitä edemmäs matkaa menin, mutta pohdin että paraneeko kuvani vai ovatko maisemani joka kerta entistä huikeampia? Ken tietää.

 
 
Sanonko vielä olevani karavaanarikokelas? En. Voin sanoa olevani karavaanari.

maanantai 25. elokuuta 2014

Leirintäalue arvostelut

Pielavesi
mä kai viihdyn täällä hyvin.

Siitä on jo hieman yli kaksiviikkoa kun tännekkin saavuin. Kiirettä on pitänyt enemmänkuin paljon auttaessani siskoani kahvilan pyörittämisessä. Yöunet ovat jääneet hieman vähäisiksi ja ensimmäistä kertaa edellisen blogin jälkeen kerkeän kunnolla taas ajatella blogia.
Jo kauan ennen matkanpäättymistä halusin kirjoittaa leirintäalue arvosteluita. Yhteensä olin kahdeksalla eri leirintäalueella. Tosin toisissa leirintäalueissa olin useamman yön, kun joissakin viihdyin pidempään.

Tein oman arvostelutaulukon; arvostelin paikat palvelun, vessojen/suihkujen, yleisilmeen/paikan sekä hintalaatuseuhteen perusteella. Pisteytin jokaisen kategorian 1-10, joten  maksimipisteet ovat 40 ja minimi 4. So lets start.
Ensin tosin selonteko pisteet= palvelu + vessat/suihkut + yleisilme + hintalaatu = kokonaispistemäärä

Viimeisellä sijalla eli sijalla kahdeksan Hetan lomakylä, Enontekiö
Pisteet 3+8+9+9= 29p
Palveluntaso oli alhaista, minulle ei kerrottu missä sijaitsee vessat ja suihkut. Paikkana tosin siisti ja majoituspaikkoja riitti.
http://www.hetanlomakyla.fi/  

Sija 7, Kalajoki Resort Top Camping
Pisteet 9+6+9+7= 31p
Tämän paikan arvosteluihin saattaa vaikuttaa se että olin leirintäalueelle saapuessani väsynyt ja kärttyinen. Plussaa tosin annan maisemasta ja meren rannasta sekä upeasta hiekkarannasta.
http://www.kalajokicamping.fi/

Sija 6, Ylläksen Ykkös Caravan, Äkäslompolo
Pisteet 7+8+9+8= 32
Okei, mä inhoon perheyrityksiä, joissa ei koskaan tiedä saako palvelua mummolta, vaarilta vai pojantyttäreltä. Sen takia miinusta. Mutta plussaa leirintäalueen uimarannasta, lähellä olevasta kaupasta sekä näkymästä Ylläs tunturille.
http://www.yllas.fi/yritykset/yll%C3%A4ksen-ykk%C3%B6s-caravan

Sija 5, Kemijärven leirintäalue
Pisteet 6+8+10+9 = 33
Plussaa omasta nurmialueesta sekä hyvästä ulkokeittiöstä. Miinusta palvelusta.
Linkkiä en tälle leirintäalueelle löytänyt, mutta se sijaitsee aivan järven rannalla, muutaman sadan metrin päästä keskustasta.

Sija 4, Camping Tenorinne, Karigasniemi
Pisteet 7+9+10+9= 35
Tämän paikan arvosteluihin voi vaikuttaa se että olin kyllästynyt hetkellisesti reissaamiseen sekä pieni koti-ikävä painoi. Paikkana muuten hyvä, viihtyisä ja Tenojoen rantaan pääsi helposti.
http://kompassi.com/~tarbohh/tenorinne/main.php

Sija 3, Camping Pello
Pisteet 10+8+9+9= 36
Miinusta suihkuista,  jotka oli kolkot ja varmaankin hometta seinissä oli. Muuten paikka oli viihtyisä, áuton sai laitettua nurmikolle (Viltsulta heruu plussaa) ja näkymä oli suoraan Tornionjokeen.
http://www.camping-pello.fi/

Sija 2, Kilpisjärven Retkeilykeskus
Taistelu ykkös ja kakkossijasta oli tiukka, mutta jouduin keksimällä keksimään syyn jotta voisin antaa tälle leirintäalueelle pisteen vähemmän.
Pisteet 10+10+9+10= 39
Erinomaista palvelua, selkeää ohjeistusta, näkymä suoraan Kilpisjärveen ja vieressä Saana-tunturi, täydellistä.
Yksi miinuspiste tuli hieman huonoista autojen pakoista.
http://www.kilpisjarvi.info/

Rattatatatatadattadaaaaaaaaaa, voittajaksi selviytyi....
Nuorgam! jeij

Sija 1, Nuorgamin lomakeskus
Pisteet 10+10+10+10= 40
Blogissa olen aikaisemminkin hehkuttanut Nuorgamin palvelua, aluetta ja viihtyvyyttä. Auton paikalta oli suora näkymä Tenojoelle ja sen rantaan pääsi vaivattomasti. Kauppoihin oli lyhyt matka ja Norjan rajalle vain kolme kilometriä. Suosittelen paikkaa lämpimästi.
http://www.nuorgaminlomakeskus.fi/index.php/fi/majoitus/leirintaealue

Tosin arvostelut ovat omakohtaisiani, jokaisella on oikeus olla erimieltä, muttei huonopalvelu hetkessä hyväksi muutu.

Tunnelmia Saanan päältä:

Huomenna ilmestynee se viimeinen meloni. Eiku blogi.

lauantai 16. elokuuta 2014

Arkistojen kätköistä

Pielavesi (kyllä, edelleen täällä)

Valokuvia matkanvarrelta kertyi reilusti, jo nähtyjen kuvien ulkopuolella on runsaasti kuvia. Joten kaivakaamme ne unohdetut, ehkä jopa sensuroidut otokset jotka eivät päivänvaloa ole tätä ennen nähneet. Mutta alkuun varoitus, blogimerkintä sisältää aivan helevetin paljon kuvia.

Nurmeksen rautatieasema:
 Hiljainen kansa tilataideteos, Suomussalmi
 
 Pyhätunturin partaalla
 Nooooooooooooo
Siä on lintu. No on, näätsä? ai et? Tää kuva o Saariselältä, Kaunispään päältä

 Jokin pellava kasvi, Saariselkä
Edelleen Saariselällä
Ukonjärvi, jossain välillä Saariselkä - Utsjoki

 Inarin järvi, luulisin
 joki, wau
 
 Jossain blogimerkinnässä mainitsin kuivanneeni vaatteita autossa sisällä ulkona olevan vesisateen vuoksi. Alunperin kuva sensuroitiin, mutta koska unseen photos blogi, niin olkeepa hyvä. On se kaunis.
 Norjassa:

 Lähellä Vardota Norjan puolella, takana näkyy Jäämeri

 Pyh. pieni tuuli


 Kohti Kilpisjärveä


 No okei, tää kuva on julkaistu ainakin facebookissa

 Mainitsin ylittäneeni tunturipuron Malla tunturin vaelluksella

Saanalle-->

 hiiiiiiijop

 Ylläs! on ykkönen

 Oi Saana, Saana hoi



 Kalajoen hiekkaa:
Nyt vietän hetken vapaa-aikaa, jonka sain. Kohta taas käy käsky keittiölle tiskaamaan. Kerkeän luultavasti katsoa tämän Kummeli elokuvan loppuun.
Kirjotan varmaan vielä yhden blogin, en viitsi tätä merkintää pidentää enempää

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vaadimme vastauksia

Pielavesi

Olen pitänyt lomaa blogin kirjoittamisesta. On tuntunut hassulta kun ei enään selosta jokaikistä tekemistäni blogiin, välillä on ihan pitänyt herätä tilanteeseen että ei, en ajattele miten tämänkin asian saisi blogikirjoitukseksi muotoiltua. Pari viimeistä päivää on pitänyt kiirettä auttaessani siskoani kahvilalla enkä ole oikein muutenkaan jaksanut katsoa blogia. Mutta kuten jo lupasin täytyy matkan jälkipuinti vielä käydä läpi, karttaa kokemukset ja ajatukset.

Matkan alussa tein itselleni kysymyksiä joihin vastaisin matkan lopussa, mutta koska vihko jossa kysymykset ovat on tällähetkellä jossain takakontin peränurkan perimmäisessä nurkassa, jouduin keksimään kysymykset uudelleen. Tosin onnekseni muistin osan kysymyksistä ja sain keksimiseen myös apuakin.

Mitä opit / näit?
Opin karavaanariudesta, opin itsensä ylittämistä, opin yksinolemista. Opin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta sekä matkanteosta, en vain odottanut päämäärää vaan nautin matkasta, jokaisesta mutkasta ja jokaisesta porosta tiellä.
Näin poroja (wau), metsää, peltoja, tietä ja lisää tietä ja hieman vielä tietä. Näin tuntureita, henkeäsalpaavia maisemia, sadetta, aurinkoa, kitukasvuisia koivuja ja järviä. Näin yöttömän yön, näin auringon laskun. Näin mäkäräisiä sekä sukulaisia. Näin mikä ihmisiä Lapissa kiehtoo.

Mikä oli ihaninta, mikä kamalinta?
Ihaninta oli ehdottomasti vapauden tunne. Sain tehdä mitä halusin, sain mennä minne halusin. Kukaan muu ei päättänyt mistään, kenenkään muiden mielipiteillä ei ollut merkitystä. Sain istua Kilpisjärven rannalla nin pitkään kuin halusin, sain istua vaikka koko päivän autossa, jos halusin. Vapaus, se oli ihaninta.
Kamalinta.. hmm, nyt pitää oikeasti miettiä. Oliko mikään niin kamalaa? Norjan tuuli. Kamalinta oli kun ajellessani Norjan puolella Jäämeren rannassa puhalsi tuuli kuin riivattu mantereelta ja pienikin irroittaminen ratista olisi suistanut auton tieltä, sitä en halua enään kokea.

Kadutko jotain/ mitä tekisit toisin?
Yhtä asiaa kadun, sitä etten ottanut matkalle mukaan pipoa. Kilpisjärven kylmissä öissä se olisi todellakin ollut tarpeen. Muuta en kadu, enkä mitään tekisi toisin.

Yllätyitkö?
Yllätyin. Ja paljon. En olisi ikinä uskonut Suomessa olevan niinkin upeita maisemia, senlaista maastoa. Yllätyin siitä että viihdyin Lapissa, muutamaan kertaan tosin halusin palavasti kotiin, mutta en olisi ikunakuunaana voinut kirjoittaa blogiin että thatsit mä lähen kotiin. En olisi voinut tuottaa lukijoilleni sitä pettymystä. Ja tiedän että jos olisi päättänyt lopettaa kesken, olisin päätöstä syvästi katunut. Mutta hyvä näin.

Tuliko koti-ikävä?
Tuli, välillä kaipasi suunnattomasti kotiin, mutta kuten äsken mainitsin, en olisi voinut tuottaa pettymystä ennenkaikkia itselleni ja blogin lukijoille.

Menikö paljon rahaa?
Oi kyllä, budjetti ylittyi reilusti, enkä tiedä viitsinkö edes laskea kuinka monella sadalla menimme budjetin suhteen pöpelikköön. Oikeastaan alkumatkasta ajattelin että matkalla en halua stressata rahaa, sillä se on vain rahaa. Kokemus on sitäkin kalliimpaa. Bensahan tosin on kaikkialla törkeänkin kallista, joten siihen varmaan suurinosa rahasta meni, ja vanha auto oli kunnon bensiinisyöppö. Mutta kiitos Teboil kortin säästin joitakin senttejä!

Mikä ärsytti?
Ötökät, itikat, mäkäräiset, kärpäset ja verhon välistä keskellä yötä silmään paistava aurinko. Viltsun sanomalehden repiminen ja katkonaiset yöunet. Auton armoton kolina ja stressi auton kasassa pysymisestä.

Tutustuitko uusiin ihmisiin?
Jonkinverran, kenenkään kanssa tosin en yhteystietoja vaihtanut, mutta tarvitseeko sitä aina. Paljon tuli keskusteltua erinäisten ihmisten kanssa, erilaisia keskusteluja tuli käytyä ja välillä mitä erikoisemmissa paikoissa; Saanan juurella, saunassa, punaviinin kera naapurikaravaanarin vaunussa, tienvarren P-paikalla. Mielenkiintoisia keskusteluja, näkökulmia, tietoa Lapista. Voisin ehkä sanoa tutustuneeni ihmisiin.

Lempipaikka?
Kilpisjärven ranta, sen yhden P-paikan kohdalla noin kaksi kilometriä rajan suuntaan Kilpisjärven keskustasta, p-paikka tulee siihen vasemmalle puolelle. Se oli matkan lempipaikka. Siellä vallitsi rauha, tuuli puhalsi ajoittain voimakkaanakin ja aallot löivät rannan kiviin. Miten rantaan on ylipäätään ajautunut niin isoja kiviä? Kaikkea kerkeää pohtimaan.
Kunniamaininnan kyllä saa myös Hossa-järven ranta sekä Kemijärvi.

Onko karavaanari kaikkien kaveri? Entä onko kaikki karavaanarien kavereita?
Karavaanari on ainakin karavaanarin kaveri. Ohittajaässät ei ole karavaanareiden kavereita. Kaikkien ei tarvi olla kaikkien kavereita, mutta liikenteessä on tultava kaikkien kanssa toimeen.

Viimeinen kysymys, se kaikkein kinkkisin. Matkan alussa pelkäsin että rakastunko Lappiin, joten:
Rakastuitko Lappiin?
Tämä vastaus taitaa olla jo selvä, pelko toteutui, muttei se enään pelko ole. Myönnän, rakatuin Lappiin. Ja haluan sinne takaisin.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Auton luovutus

Päivä 27. Viimeinen päivä.
Koko reissun kilometrit yhteensä 3676
Kuopio

Yön nukuin hyvin. Enään en autossa nukkunut ja Viltsukin pääsi illalla sisällä juoksemaan. Aamupalan jälkeen menin imuroimaan autoa ja siivoamaan viimeiset sotkut. Heti auton saatua kasaan lähdimme ajamaan. Mummon nappasimme kyytiin. Ajoimme mummon kanssa edellä, Saara tuli perässä.

Saavuttuamme pihaan ei kukaan meitä huomannut, menin pimpottamaan ovikelloa ja omistaja tuli avaamaan oven. Vähän aikaa keskustelimme, kerroin matkan menneen hyvin sekä suurinpiirteistä reissuani. Kiitimme ja lähdimme jatkamaan matkaa Kuopioon.
 

lauantai 9. elokuuta 2014

Ympyrä sulkeutuu

Päivä 26. Kilometrejä takana 3605
Pielavesi

Lähdettyäni Ylivieskasta alkoi satamaan kaatamalla, meinasin melkein jo pysähtyä pysäkille, mutta sade loppui yhtäkkiä kuin oli alkanutkin. Navigaattori meinasi ohjata minut aivan ihme reittejä ja mutkia pitkin Pielavedelle, mutta kapinoin ja ajoin kartasta katsomaani tietä. Viimein näin Pielaveden kylttejä, aloin seuraamaan niitä. Päädyin Pohjois-Savon kyltille, heti kyltin jälkeen alkoi hiekkatie ja sitä kesti ainakin 15 kilometriä.


Pielavesi häämötti edessä, huokaisin ilosta ja helpotuksesta, sillä matka oli tuntunut pitkältä, halusin vain olla jo perillä. Saaran löysin kahvilalta. Hetken hengattuamme kävimme keittiöllä tiskaamassa ja minä pääsin siivoamaan kanttarelleja. Tuliaisena toin kassillisen karkkia Haaparannan CandyWorldista.

Autoa aloimme siivoamaan illemmalla. Tavaraa oli paljon, tosin paljon meni myös roskiin, jääkaappin ruoat olivat homeessa ja palauttamattomia pulloja oli lähes kolme kassillista. Imuroinnin tosin säästin huomiseksi.



Nyt istumme Pielaveden satamaravintolan Laivurin päättäjäisissä. Väkeä on reilusti ja Garage siideri viilentää kättä. Tosin alla oleva kuva on otettu Garage siiderin jälkeen.
Tosin nyt taidetaan olla jo sunnuntain puolella, viimeinen päivä auton kanssa starttaa. Haikeaa, mutta takana on aivan mahtava reissu, ehkä jossain vaiheessa oikeasti tajuan että mitä tuli tehtyä.
Muttei hätiä mitiä, vaikka reissu on takanapäin niin vielä kirjoittelen muutamia blogimerkintöjä, matkan jälkipuinti on käymättä.